-->

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Embarrassing moments like this

Disclaimer:
Ihan totta olin jo kirjoittamassa aika lailla vakavaa entryä. Sitten seurasi kyllästys ja del del del. Olin ajatellut, etten kirjoita itsestäni. Olin ajatellut, ettei tästä tule nostalgiablogia. Olin ajatellut olla musiikkijournalisti. Mutta minusta tulikin Hector. Alan tästä lähtien käyttää seuraavia sanoja ja sanontoja: "itseäin, piirakka, naapurinain, kultainen tie, oon keskinkertainen, aa...maljan juon".


Sinä päivänä en säästänyt itseäin. Olin luvannut soittaa pianoa koulun itsenäisyyspäivänjuhlassa. Kappaleen piti olla isänmaallinen klassikkomarssi Siniristilippumme. Partiopukuihin sonnustautuneiden yläluokkalaisten oli määrä marssia Suomen lippujen kanssa juhlasalin perältä salin etuosaan soittoni tahdissa, muun koulun seuratessa sydän ylpeyttä turvoten.

Seiskaluokalla olin ikäisekseni kohtuullisen hyvä pianisti. En mikään sensaatio tai koulun paras, mutta ihan ok. Olin käynyt soittotunneilla kuusi vuotta, osasin lukea sujuvasti nuotteja ja vetelin sukujuhlissa kaikkien iloksi Bacheja ja helpoimpia Mozarteja. Mutta jostain syystä olin kokonaan unohtanut harjoitella sitä kappaletta, joka minun piti soittaa.

Oli käynyt niin, että uskonnonopettaja Liisa Lindell oli antanut minulle Siniristilipun nuotit ehkä kaksi viikkoa aikaisemmin. Minulla oli ollut hyvin aikaa opetella viisu, joka ei edes ollut kovin vaikea. Itsenäisyyspäivän aatonaattona Lindell (tai Lissu) kysyi oppitunnin lopussa, haluaisinko esittää kappaleen luokallemme. Tajusin, että nuotit ovat yhä koskemattomina oppikirjani välissä. Kieltäydyin kunniasta, mutta hädän hetkellä lupasin soittaa laulun välittömästi kahden kesken.

Kävelimme juhlasaliin ja istuimme pianon ääreen. Tein parhaani. Esityksen jälkeen Lindell oli sitä mieltä, että Siniristilipun sovitus taitaa nyt kuitenkin olla minulle liian vaativa, ja että yläluokkalaisten saattaa olla vaikea marssia, jos marssista puuttuu rytmi. Päätimme, että hän soittaa kappaleen itse. Minua ei tapauksen jälkeen pyydetty soittamaan pianoa kertaakaan niiden kuuden vuoden aikana, jotka Kaarilan yläasteella ja lukiossa vietin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...