-->

perjantai 29. lokakuuta 2010

By far worse is the hamburger lady

Voin muuten sanoa, että on ollut hieman raskas lista tämä. Raskas kirjoittaa ja raskas kuunnella. Ehkä raskas lukeakin. Seuraavalla kerralla ollaan siinä mielessä viisaampia, että seuraavaa tällaista listaa ei tule. Tulevina päivinä kirjoittelen hauskoista asioista, noloista sattumuksista ja hyvän olon tuottavasta musiikista. Halloween-listani kärkikaksikkoa en kuuntele edes vitsillä.

#2 Throbbing Gristle: Hamburger Lady
Throbbing Gristle oli/on lontoolainen taideyhtye, joka vaikutti (ennen comebackiaan) 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa. Yhtye kirjoitti Hamburger Ladyn tositapahtumiin perustuen tulipalossa palaneen naisen näkökulmasta. Sairaalan työntekijät kutsuivat palossa eloon jäänyttä naista hampurilaisnaiseksi, koska hänen palanut ihonsa muistutti grillattua jauhelihaa.

D.o.A: The Third and Final Report -albumin kanteen on painettu teksti, joka yhtyettä oli inspiroinut.

"...By far the worst is the hamburger lady, and because of shortage right now of 'qualified technicians', e.g. technicians who can work with her and keep their last meal down, Screwloose Lauritzen and I have been alternating nights with her, unrelievedly. If you put a 250-lb meatloaf in the oven and then burned it and then followed that by propping it up on a potty-chair to greet you at 11pm each night, you would have some description of these past two weeks. Which is to say the worst I seen since viet napalms. When somebody tells you that there is a level of pain beyond which the human mind cannot retain consciousness, please tell them to write me. In point of fact this lady has not slept more than 3-5 minutes at a stretch since she came to us - that was over two weeks ago and, thanks to medical advances, there is no end in sight; from the waist (waste?) up everything is burned off, ears, nose etc - lower half is untouched and that, I guess, is what keeps her alive. I took one guy in to help me change tubes and he did alright, that is alright till he came out, then he spotted one of the burn nurses (pleasant smiling zombies) eating a can of chile-mac at the desk, and that did it: he flashed on the carpet. It is fucking insane is what it is."

-part of a letter sent by Al Ackerman from Portland, Oregon, U.S.A. 1978


Laulun sanoista ei ole saada selvää. Niitä voi seurata esimerkiksi tästä.



#1 Suicide: Frankie Teardrop
Suicide oli/on yhtä kuin Alan Vega ja Martin Rev. Yhtyeen vuonna -77 julkaistua debyyttialbumia pidetään syystäkin yhtenä elektro/syna/industrial-musiikin klassikkona. Frankie Teardrop kertoo miehestä, joka työskentelee tehtaassa, mutta ei pysty tienaamaan elantoa perheellensä. Hän ampuu ensin kuusikuukautisen lapsensa, sitten vaimonsa ja lopulta itsensä. Frankien kärsimys ei pääty kuolemaan, vaan hän joutuu helvettiin. Kappale päättyy Alan Vegan lupsakkaan toteamukseen: "We're all Frankies, we're all lying in hell." Jos jossain on olemassa ahdistavampi kappale, minä en ole kuullut sitä.

2 kommenttia:

  1. Tähän soittolistaan pitäisi lisätä vielä Echo & The Bunnymenin "Killing moom". Se sopii ainakin Halloweeniin täydellisesti.

    VastaaPoista
  2. Killing Moon on upea biisi ja varsinkin sanoituksensa puolesta sopivainen listalle. Siinä on samaa kuin Nick Caven Red Right Handissä tai Blackeyed Susansin Curse on Youssa. Eli ne ovat niin hyviä, että ainakin itse pääsen niistä positiivisiin fiiliksiin, vaikka aihe onkin dramaattinen.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...